Aamuaurinko

”Marraskuu v. 2013 oli synkkä ja lumeton, samoin mieli musta. Parisuhde-ero oli tuore ja tuskallinen. Biisin melodia oli myös tuore, näppäilty kitara sylissä tv:tä katsellessa sängyssä ja alitajunnanvirran valuessa sormiin tyhjästä päästä. Tähän biisiin sopisi nyt maailman synkimmät sanoitukset kertomaan fiiliksistä mitä käyn läpi!

Eräänä myöhäisenä iltana koiranulkoilutuslenkillä Espoon Kirstinharjulla polku alitti pari puuta missä satoja naakkoja mellasti kuin suoraan Hitchcockin Linnut-leffasta enteillen maailmanloppua, ainakin henkilökohtaista sellaista. Siitä sitten tuli alkuaihe biisille joka kertoo metaforien kautta sen hetkisestä sielunmaisemasta. Pohdinta mikä meni vikaan ja salatoive siitä että kaiken voisi vielä korjata paistoi kuitenkin vahvana ja biisistä tulikin sitten tosielämää enteilevästi positiivinen.

Biisin treenaaminen bändin kanssa nykymuotoon oli sitten myös harvinaisen vaativa prosessi. Monenlaisia vaiheita käytiin läpi ja välillä tuntui siltä että tämähän laitetaan pöytälaatikkoon odottamaan otollisempia aikoja. Mutta tässä se nyt on, eikä muuta voi!” — Robbe

Sanat

Naakkaparvi latvoissa mekastaaAuringonnousu2
pienen maailmanlopun enne
Vanha kotka rauhaansa arvostaa
unelmissaan elää menneen
Vanhat muistikuvat  ajoista
murenee onneni taivaissa

Aurinko, Aurinko jo nouse
Lämpöäs hehku kylmyyteen
Aurinko, Aurinko jo loista
Säteesi paholaisen karkoittaa!

Lennettiin kotkien siivin korkeaan,
horisontti oli kaunis
Menetettiin kai suuntavaistomme
syöksykierre silloin alkoi
Länteen valot laskee, yö pimenee
Voisko maapallomme kiertää uudelleen?

Aurinko, Aurinko jo nouse
Lämpöäs hehku kylmyyteen
Aurinko, Aurinko jo loista
Säteesi paholaisen karkoittaa!

Sodankylään

Kappale Sodankylään perustuu Robert Veiholan 1996 kirjoittamaan lauluun joka oli alkuperäiseltä nimeltään ”Rovaniemeen” tai paremminkin Rovaniemelle. Ajatus kappaleen sanoitukseen lähti lauluntekijän omasta elävästä elämästä; pääkaupunkiseutu oli alkanut tuntua ahdistavalta paikalta ja tarve saada etäisyyttä tästä paikasta sai miehen jo harkitsemaan muuttoa Rovaniemelle, mistä uusi työpaikkakin olisi ollut luvassa. Kohtalo ei kuitenkaan heittänyt miestä, kitaraa ja koiraa susirajan taakse, mutta teksti jäi elämään ja poiki progevivahteisen aloitusraidan Hydran 2011 perustetun uuden kokoon panon tekemälle demolle.

SanatSodis2

Talot sortuu niskaan
uudet hautakivet sienten lailla nousee
kaiverrukset saaste peittää.

Happosade piiskaa
kurimuksen pyörteen suuren stadin toivo
viimeisetkin rippeet heittää.

Mä lähden Sodankylään,
mä lähden Sodankylään
takaisin Sodankylään

Ahneet solmioporsaat
verikourat toisten taskuja tutkailee
kaltaisiaan selkään puukottaa

Äiti yö ei saa unta
ylle Helsingin vanha huora kyykistyy
spiidii suoneensa piikittää.

Mä lähden SodankyläänSodis1
mä lähden Sodankylään
takaisin Sodankylään

Kylmyyttä pakenen,
tyhjyyttä pohjoiseen.
Hyvästi valkoinen kaupunki
mis’ valkoist’ ei ollu muualla
kuin patsaat lokkien paskomat.
Farväl, Farväl!

Kahleet taakse jäävät,
keinotekourat sileiksi vihdoin muuttuu.
Vapaa tuuli taas puhaltaa.

Mä lähden Sodankylään
mä lähden Sodankylään
takaisin Sodankylään